Ääh, ärsyttää miljoonat asiat. Esimerkiksi ylivoimaisesti eniten työt jotka ei lopu tekemälläkään ja varsinkin kun deadlineki ois töille, muttei pysty tekemään 24 h töitä päivässä nii mitenhän helvetissä ois tarkoitus ehtiä tehdä kaikki?Kaiken lisäks ois tulossa paljon menoja joihin en tiedä mitä pukea, sillä näytän valaalta joka vaatteessa (ja ilmankin). Olen sitten lösähtänyt -> tilanne täytyy korjata!
Ens vuonna samaan aikaan samojen menojen aikaan ois mahtavaa näyttää tuolta kuin Ellen Pompeo, pieni, siro, hento ja aurinkoinen. Ja vieläpä että voi pitää hihatonta mekkoa/toppia ajatellen, että käsivarretkin ovat kiinteät.. Aina voi haaveilla ja asettaa tavoitteita!
Musta tuntuu, että mun on mentävä tekemään se mikä mun on pakko tehdä, sillä on niin epävarma olo, että parempi tehdä se kun ei tunnu lähellekkään oikealta tehdä toisinkaan. Ja kun en ole kenellekkään puhunut asiasta, sillä koko asiaan liittyy asioita, joita en ole kertonut kenellekkään. Ihanan helpottavaa oli kun olen nyt jakanut asian yhden henkilön kanssa.
Kello on taas jo yhden maita ja tavallaan nukuttaakin ja olen väsynyt, mutta joku/monet asiat ahdistavat niin en pysty nukkumaan. Varsinkin tyhmää on, että vältän näiden asioiden ajattelua, mutta ne pyörii silti koko ajan takaraivossa. Perseestä. Mitä tehdä asialle? Purkaa pahaa oloa ja ajatuksia tänne (tai ei oikeastaan, sillä asiat on sellaisia, että en halua niitä käsitellä itse
kkään, niin en tule kyllä kirjoittamaan niistä julkisestikkaan).
Paleltaa, oksettaa, pyörryttää. Parempi ehkä edes mennä sänkyyn potemaan näitä, sillä jos vaikka saisin unen päästä kiinni niin kaikki unohtuu. Nukkuminen ei tunnu nykyään lepäämiseltä, jotta jaksaisi vaan pikemminkin pakenemiselta.
En tiedä onko tekstissä _mitään_ tolkkua, sillä kirjoitan hirmuista vauhtia ja annan ajatusten mennä melkein sensuuritta näppikselle. Joo. Nyt yritän nukkumista.
Kello on taas jo yhden maita ja tavallaan nukuttaakin ja olen väsynyt, mutta joku/monet asiat ahdistavat niin en pysty nukkumaan. Varsinkin tyhmää on, että vältän näiden asioiden ajattelua, mutta ne pyörii silti koko ajan takaraivossa. Perseestä. Mitä tehdä asialle? Purkaa pahaa oloa ja ajatuksia tänne (tai ei oikeastaan, sillä asiat on sellaisia, että en halua niitä käsitellä itse
kkään, niin en tule kyllä kirjoittamaan niistä julkisestikkaan).Paleltaa, oksettaa, pyörryttää. Parempi ehkä edes mennä sänkyyn potemaan näitä, sillä jos vaikka saisin unen päästä kiinni niin kaikki unohtuu. Nukkuminen ei tunnu nykyään lepäämiseltä, jotta jaksaisi vaan pikemminkin pakenemiselta.
En tiedä onko tekstissä _mitään_ tolkkua, sillä kirjoitan hirmuista vauhtia ja annan ajatusten mennä melkein sensuuritta näppikselle. Joo. Nyt yritän nukkumista.
Viereiseen kuvaan liittyen vielä. Tällä hetkellä sellainen fiilis, että oisin antanut sydämen pois ja se ois hylätty. Ei unohdettu vaan hylätty. Nyt on melkoisen tyhjä fiilis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti