Vitutuksen huippu

Miten on mahdollista, että taas vituttaa kaikki ? Ei kovin vaikeaa kun osa läheisistä ihmisista valehtelee. Miten ihmeessä tässä maailmassa voi luottaa kehenkään jos ei edes niihin keihin on voinut luottaa 200 %:sesti?

Yöllinen ahdistus

Ääh, ärsyttää miljoonat asiat. Esimerkiksi ylivoimaisesti eniten työt jotka ei lopu tekemälläkään ja varsinkin kun deadlineki ois töille, muttei pysty tekemään 24 h töitä päivässä nii mitenhän helvetissä ois tarkoitus ehtiä tehdä kaikki?

Kaiken lisäks ois tulossa paljon menoja joihin en tiedä mitä pukea, sillä näytän valaalta joka vaatteessa (ja ilmankin). Olen sitten lösähtänyt -> tilanne täytyy korjata!

Ens vuonna samaan aikaan samojen menojen aikaan ois mahtavaa näyttää tuolta kuin Ellen Pompeo, pieni, siro, hento ja aurinkoinen. Ja vieläpä että voi pitää hihatonta mekkoa/toppia ajatellen, että käsivarretkin ovat kiinteät.. Aina voi haaveilla ja asettaa tavoitteita!

Musta tuntuu, että mun on mentävä tekemään se mikä mun on pakko tehdä, sillä on niin epävarma olo, että parempi tehdä se kun ei tunnu lähellekkään oikealta tehdä toisinkaan. Ja kun en ole kenellekkään puhunut asiasta, sillä koko asiaan liittyy asioita, joita en ole kertonut kenellekkään. Ihanan helpottavaa oli kun olen nyt jakanut asian yhden henkilön kanssa.

Kello on taas jo yhden maita ja tavallaan nukuttaakin ja olen väsynyt, mutta joku/monet asiat ahdistavat niin en pysty nukkumaan. Varsinkin tyhmää on, että vältän näiden asioiden ajattelua, mutta ne pyörii silti koko ajan takaraivossa. Perseestä. Mitä tehdä asialle? Purkaa pahaa oloa ja ajatuksia tänne (tai ei oikeastaan, sillä asiat on sellaisia, että en halua niitä käsitellä itsekkään, niin en tule kyllä kirjoittamaan niistä julkisestikkaan).

Paleltaa, oksettaa, pyörryttää. Parempi ehkä edes mennä sänkyyn potemaan näitä, sillä jos vaikka saisin unen päästä kiinni niin kaikki unohtuu. Nukkuminen ei tunnu nykyään lepäämiseltä, jotta jaksaisi vaan pikemminkin pakenemiselta.

En tiedä onko tekstissä _mitään_ tolkkua, sillä kirjoitan hirmuista vauhtia ja annan ajatusten mennä melkein sensuuritta näppikselle. Joo. Nyt yritän nukkumista.

Viereiseen kuvaan liittyen vielä. Tällä hetkellä sellainen fiilis, että oisin antanut sydämen pois ja se ois hylätty. Ei unohdettu vaan hylätty. Nyt on melkoisen tyhjä fiilis.

Nettishoppailuhimo..

..iski niin pahasti, etten millään malta kirjoittaa mitään vaikka pää räjähtää ajatusten (epämiellyttävien) määrästä. Netissä surffailu on onneks niin ajatusten vievää, etten millään voi ajatella mitään muuta.. Tiedä sitten, että onko tämäkin sitä samaa tietoista ajatusten karkottamista kuin musiikin kuunteluun uppoutuminen?

Alla oleva kuvaa tämän hetkistä ahdistusta hyvin osuvasti

Ja kaiken lisäksi vielä tämän postaukseen saan kulumaan tuhottamasti aikaa sillä alla teksti, bloggeriin ei saada yhteyttä tjsp. Piip.